Tässä maassa elää yksi mystinen ja
ainutlaatuinen laji. Näistä olennoista sanotaan, etteivät ne
juurikaan puhu tai pussaa. Ne eivät näytä heikkouksiaan, eivät
itke, eivätkä pyydä apua. Niitä kuvaillaan karskeiksi, koviksi ja
paljon töitä tekeviksi. Tämä olento on nimeltään peniseläin,
tuttavallisemmin suomalainen mies.
Suomalainen mies ei voi hyvin.
Joidenkin mielestä miehet hallitsevat tätä maata, samaan aikaan,
kun sukupuolia ei pitäisi enää olla olemassa. Kun mediassa
puhutaan entistä enemmän naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta
ahdistelusta, naisten palkkatasosta tai kehopositiivisuudesta, suomalainen mies syrjäytyy hiljaa ja huomaamatta. Eikä ketään
oikein tunnu kiinnostavan.
Tilastojen mukaan yhä useampi nuori
mies on koulutuksen tai työelämän ulkopuolella.
Tällä hetkellä 25-39- vuotiaista
miehistä yli 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä, kun vastaava
luku samanikäisillä naisilla on noin kymmenen prosenttia.
Samanikäisillä miehillä myös pienituloisuus on kasvanut. Kun
vuonna 2007 pienituloisia miehiä oli noin yhdeksän prosenttia,
vuonna 2015 luku oli jo yli 18 prosenttia. OECDn selvityksen mukaan
yli 20 prosenttia 20-24-vuotiaista miehistä on työttömänä, eikä
osallistu minkäänlaiseen koulutukseen. Se on paljon -
huolestuttavan paljon. Tilanne on jopa niin huolestuttava, että
sisäministeriön sisäisen turvallisuuden strategiassa todettiin,
että syrjäytyminen on keskeisin uhka maamme sisäiselle
turvallisuudelle.
Yllättäen ja vähemmän yllättäen
miesten syrjäytyminen korreloi syntyvyyden kanssa. Mitä enemmän
miehiä putoaa kelkasta, sitä vähemmän meitä suomalaisia syntyy.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistymässä, mutta vapaaehtoisesti
lapsettomia miehiä on silti vain pieni osa kaikista lapsettomista.
Yleisesti ottaen suomalainen mies haluaa lapsia, kumppanin ja
perheen. Ehkä koirankin. Sitä mukaa, mitä suomalaisia miehiä
syrjäytyy, suomalaisten lasten syntyvyys on tippunut 55 tuhannesta
lapsesta (v2010) noin 43 tuhanteen lapseen (v2017). Samalla
ajanjaksolla tarkasteltuna 25-34-vuotiaiden miesten työllisyysaste
on tipahtanut 87 prosentista alle 80 prosenttiin.
Syrjäytymisvaara alkaa jo
päiväkodista. Suuret ryhmäkoot ja ammattitaitoisten aikuisten
puute yhdistettynä ryhmässä oleviin
vilkkaisiin tai erityistukea vaativiin lapsiin, lasten tulevaisuus on
synkkä. Aikuiset väsyvät, eivätkä lapset saa tarvitsemaansa
varhaiskasvatusta. Vilkasta, keskittymisvaikeuksista kärsivää
lasta saatetaan tiedostamattakin eristää ja rangaista helpommin,
sen sijaan, että lapsi saisi tukea. Lapsi leimataan hankalaksi ja
hankala lapsi saa helposti syyt niskoilleen pahuuksista - oli hän
syyllinen tai ei.
Pelkästään yksi syrjäytynyt lapsi
aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset.
Suurimmassa syrjäytymisvaarassa on lapsi, jonka vanhemmat ovat
syrjäytyneitä. Perheessä saattaa olla työttömyyttä, ongelmia
päihteiden tai mielenterveyden kanssa - tai kaikkia näitä. Kun
roolimallit elämänrakennukselle eivät ole parhaimmasta päästä,
ajautuu heikoista lähtökohdista tuleva lapsi tulevaisuudessa
helposti jonon jatkoksi Kelan luukulle.
No mistä ne pienet pojat ovat sitten
tehty? Etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista.. kovasta luonteesta, hyvistä
jääkiekkotaidoista, grillimakkarasta ja sinapista. Pienistä pojista odotetaan kasvavan
miehiä, joilla on hyvät johtajataidot, paksu lompakko, komea ulkonäkö ja
hyvää sosiaalista pelisilmää.
Suomalaiselle miehelle asetetaan jo
pienestä pitäen tiettyjä odotuksia tulevaisuuden suhteen.
Harteille saa suuren taakan ja listan toteutettavista asioista.
Kun ystävät porskuttavat eteenpäin
toiselta asteelta korkeakouluun tai saavat ylennyksen työpaikalla,
epäonnistunut mies kokee häpeää. Yrityksistä huolimatta mies ei
pääse opiskelemaan, eikä työllisty. Mies ei tietenkään pyydä
apua, koska vain heikot tarvitsevat apua – suomalainen mieshän on
vahva. Mies viihtyy entistä enemmän ehkä yksin tai samassa
tilanteessa olevien kanssa. Kuka haluaisi kuunnella kavereiden
keskusteluja lopputyöstä tai aamupalavereista, kun itselläsi
päivän ainoa sosiaalinen kanssakäyminen oli se, kun hakemastasi
työpaikasta tuli sähköposti: "Valintamme ei tällä kertaa
kohdistunut sinuun". Kun epäonnistumisia kokee tarpeeksi,
tukien kilahtaessa tilille voi avata onnistuneesti kaljan, ettei
elämässä tuntuisi menevän ihan niin huonosti.
Onko suomalainen mies sitten tyhmä?
Ei, ei missään nimessä.
Työllistyminen oli ennen paljon
helpompaa, kun tehtaat työllistivät nuoria miehiä ilman sen
kummempia tutkintoja. Tärkeintä oli asenne ja kyky oppia työ -
kunnes tehtaita alettiin ajamaan alas. Nykyään tarvitset
työllistymiseen tutkinnon ja työkokemusta, mutta monet nuoret
miehet eivät ole kovin lahjakkaita esimerkiksi kirjallisesti.
Koulussa esitelmät, raportit tai koulutehtävät sujuisivat, jos
niitä saisi toteuttaa toisella tavalla. Olemmehan jokainen oppijoina
erilaisia ja omaksumme myös tietoa eri tavoin. Tiedon soveltaminen
ja oppimisen toteuttaminen oppilaan vahvuuksia hyväksi käyttäen
voisi todistaa koulujärjestelmällemme sen, että meillä on jo
olemassa kympin poikia. Älykkäitä ja osaavia poikia, joille tulisi
antaa mahdollisuus näyttää osaaminen ilman, että heitä
arvioidaan sen mukaan, miten hyvin kielioppisääntöjä noudatetaan
esitelmissä.
Kaikki eivät ole kirjallisesti
lahjakkaita, mutta silti koulujärjestelmämme arvioi oppilaita
pitkälti
sen mukaan ja palkitsee kirjallisesti
lahjakkaat kympin tytöt. Kympin tytöt ovat toki kymppinsä
ansainneet, eikä siitä pidä tuntea häpeää, päin vastoin. Mutta
kun nuoren miehen kirjoittama essee on jäsennelty huonosti ja
kirjoitustyyli on heikkoa, se ei automaattisesti kerro oppilaan
olevan huono. Se on silti tehokas keino pudottaa fiksuja nuoria
miehiä pois jatko-opinnoista.
Kun suomalainen mies ei opiskele, eikä
käy töissä, mahdollisuudet kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa
vähenevät. Tämä koskee kanssakäymistä myös vastakkaisen
sukupuolen kanssa. Sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään
samalla tavalla kuin niillä, jotka tapaavat ihmisiä päivittäin ja
opettelevat yhteistyötä ja kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa.
Parisuhdemarkkinoilla työtön mies ei
ole halutuimmasta päästä. Naisilla on vaatimuksia, eikä unelmien
miehen ominaisuuksiin kuulu yhteiskunnan tuilla eläminen. Jos nainen
haluaa perheen, kuka perustaisi sellaisen jo valmiiksi persaukisen
kanssa?
Vastakkaista sukupuolta voi olla
hankala ymmärtää, onhan suomalainen nainenkin oma olentonsa,
ajatuksineen ja toiveineen. Vielä kun pääsisi kohtamaan niitä
naisia. Baarissa iskuyritykset päättyvät yleensä siihen, että
miehelle toivotetaan hyvää matkaa helvettiin. Tai muuten vaan
haistatellaan. Onko kohtelias kysymys seuraan liittymisestä todella
niin vakava, että sen perusteella mies voidaan leimata runkkariksi
ja nauraa porukalla perään?
Seuraavaksi kokeillaan Tinderiä -
melko pinnallinen paikka, jossa ei onneksi tarvitse kohdata ketään
oikeasti, ellei halua sopia treffejä. Mies yrittää avata
keskustelua tavalla, johon saisi edes jonkinlaisen vastauksen tai
reaktion. Näitä avauksia naiset sitten jakavat Facebookissa
kuvakaappausten muodossa, onhan se julkisesti hauska pilkata miehiä.
Pieleen menneestä yhden illan jutusta
naiset kertovat naureskellen, kuinka miehellä oli katkaravun
kokoinen penis, joka ei ollutkaan automaattisesti seisonnassa naisen
niin vaatiessa. Aivan kuin se tulisi yllätyksenä, että jokainen
mies ei omista kahden metrin melaa, eikä se ole käskystä aina
toimintakunnossa. Miehet eivät ole seppiä syntyessään, saati
naisetkaan ole seksijumalattaria avatessaan haaransa. Se vaatii
oikean ihmisen ja harjoittelua.
Paljon harjoittelua.
Paljon harjoittelua.
Suomalainen mies, toiselta nimeltään
peniseläin. Ihmeellinen ja ainutlaatuinen olento maan päällä. Perhettään ja ystäviään
puolustava, lojaali, epäoikeudenmukaisuutta vihaava. Niin
jääräpäinen, mutta silti niin rakastettava.
Maamme tarvitsee naisia ja miehiä - ei
yhtä ilman toista.
Nyt on aika lopettaa miesten
mollaaminen ja pitää miehistämme huolta. Nyt ja tulevaisuudessa.
Kerro, kuinka paljon sinä arvostat
suomalaista miestä.
#marvostettu