Sivut

21. tammikuuta 2019

Suomalaisia tappava kansantauti: Yksinäisyys

Kirjoitus julkaistu Perussuomalaisten Nuorten Rahvas lehdessä:


Kun toiselle yksin oleminen on nautinto, itse valittu hetkellinen ajanvietto oman itsensä kanssa, yksinäinen ihminen joutuu tahtomattaan itsensä ainoaksi ystäväksi.

ATH-tutkimuksen mukaan noin 20 % Suomen aikuisväestöstä tuntee itsensä yksinäiseksi joskus, 10 % sen sijaan usein. Yksinäisyys on sinänsä hankala aihe käsitellä, sillä se on todella henkilökohtainen kokemus itsestään, ympäristöstä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa. Ihminen on laumaeläin, joka hakee luonnostaan hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta ympäristöstään. Yksinäisyys nähdään ja jopa koetaan yksinäisen itsensä syyksi, joka lisää tunnetta epäonnistumisesta.

Yksinäisyyttä on monenlaista, eikä yksinäinen ihminen ole tunnistettavissa ulkoisten seikkojen perusteella. Ihminen jolla on satoja Facebook-kavereita, monta sisarusta ja työpaikka, voi olla yksinäisempi kuin luulemmekaan. Puhelin voi olla täynnä yhteystietoja, muttei yhtäkään sellaista numeroa, johon voisi avun tarpeessa soittaa. Luottoystävät ovat kaikonneet tai niitä ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Viikon ainoat keskustelut käydään kaupan kassan kanssa, joka kysyy laitetaanko pakasteet pieneen pussiin. Yksinäisyyden jatkuessa ihmisen on päivä päivältä vaikeampaa löytää takaisin muiden luokse.

Vaikka yksinäisyys ei ole sairaus eikä se voi tarttua, se on silti osittain periytyvää - jopa tappavaa. Sitä on kuitenkin helpompi ennaltaehkäistä kuin torjua. Yksinäisyyden kroonistuessa on vaarana, että ihminen katoaa yhteiskunnan piiristä jääden sille tielle.

Kun perheen merkitys yhteiskunnassa vähenee, varsinkin nuoriso turvautuu ystäviin elämän kriisitilanteissa. Kun ystäviä ei ole, tärkeiden sosiaalisten suhteiden puutteen aiheuttaman tyhjiön täyttää ahdistus. Yksinäisyyden kroonistuessa mukaan tulevat helposti mielenterveysongelmat, erilaiset riippuvuudet, päihteet ja tuhoisat ajatukset itseään ja muita kohtaan. Miksi joku muu saa tuntea onnea? Miksi elää, jos ketään ei kiinnosta olemassa oloni?

Naiset kokevat yksinäisyyttä hieman enemmän, kuin miehet. Parisuhteessa tai avioliitossa elävä voi kokea yksinäisyydeksi henkisen yhteyden tai kosketuksen puutteen. Miehillä parisuhde helpottaa yksinäisyyttä, kun naiset sen sijaan kokevat yksinäisyyttä myös parisuhteen aikana. Parisuhteet koetaan lähtökohtaisesti kumppanuudeksi, jossa saa kokea läheisyyttä, rakkautta ja luottamusta. Entä sitten, jos heräätkin joka aamu kumppanisi vierestä, mutta et silti muista, milloin hän olisi koskettanut sinua viimeksi? Tai millon olisit saanut koskettaa kumppaniasi, ilman että olet tullut torjutuksi?

Parisuhteen päättyminen eroon tai puolison kuolemaan on merkittävä yksinäisyyden aiheuttaja. Eron sattuessa varsinkin keski-ikäiset miehet jäävät helposti yksin. Kun puolisoa ei enää ole, katoaa ystäväpiirikin. Naiset sen sijaan kokevat yksinäisyyttä eniten ikääntyneenä, mahdollisen puolison menehtyessä.

Taloudellinen tilanne voi myös aiheuttaa yksinäisyyttä. Kun elät kädestä suuhun, et voi käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Ystäväsi viettävät ravintolailtoja ja käyvät lätkämatseissa, kun sinä joudut automaattisesti kieltäytymään. Ehkä voit sanoa suoraan, ettei sinulla ole rahaa. Tai sitten teet kuten monet muutkin: vetoat muihin menoihin ja kiireisiin, koska häpeät liikaa tunnustaa, ettei sinulla ole varaa. Sosiaalinen piirisi pienenee jokaisen kieltäytymisen jälkeen ystävä kerrallaan, koska kukaan ei jaksa pyytää toistuvasti ihmistä mukaan, jolla tuntuu olevan aina jotain parempaa tekemistä.

Merkittävin osa yksinäisistä painottuu iäkkäisiin ihmisiin. Lapset tai lapsenlapset eivät käy katsomassa, jos niitä edes on. Ystäväpiiristä moni on ehkä menehtynyt tai kärsii muistisairauksista. Terveyskeskukseen varataan aika lonkkakipujen vuoksi, vaikka todellisuudessa kipu kumpuaa sielua raastavasta yksinäisyydestä, joka sattuu. Kymmenen minuuttia vastaanotolla voi saada edes hetkellisesti tunteen, että joku välittää.

Liikuntarajotteisena vanhuksena olet sidottuna kotiisi, eikä ketään kiinnosta, oletko käynyt ulkona kolmeen kuukauteen tai makaatko lattialla kaatuneena. Surullisimmat tapaukset ovat niitä, kun vanhus on menehtynyt omaan kotiinsa ja tämä huomataan vasta naapurien tehdessä valituksen rappykäytävään levinneestä hajusta. Kenellekään ei toivoisi sitä kohtaloa.

Yksinäisyys kasvattaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla - kuinka monen suomalaisen pitää vielä kuolla siihen?







1 kommentti:

  1. Tosi on. Yksinäisyyttä on Suomessa paljon. Hyvä kirjoitus. Olen pohtinut samaa. Aivan kuin olisit kirjoittanut sanoiksi sen mitä olen itse paljon pohdiskellut.

    VastaaPoista